Jumalanpalvelus 20.7.2008 klo 12 Klaukkalassa. Käsillä
10. sunnuntai helluntaista. Teksti Matt. 25:14-30.

Armahtavaisuus

Palvelijoille uskotut rahat

14. "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. 16. "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. 19. "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21. Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' 22. "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23. Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' 24. "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' 26. Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'

Päivämme evankeliumi (Matt. 25:14-30) on Matteuksen evankeliumista. Luukkaan evankeliumissa on rinnakkaiskertomus (Luuk. 19:12-27). Kumpikin kertomuksista on muutettu seurakunnan omia tarpeita vastaavaksi. Pelkän kirjoitetun tekstin avulla emme voi juuri koskaan saada vastauksia kaikkiin lukijaa askarruttaviin kysymyksiin (Lüdemann, Jesus after 2000 years s.235). Oliko Jeesus oikeasti näin ankara? Onko Jumala ihmistä kohtaan näin armoton? Onko kristityn syytä olla omaisuuden hoidossa näin uhkarohkea ja vastenmielinen? Tällaiset kysymykset heräsivät mielessäni, kun luin aluksi pelkän tekstin. Kenties kuulijan mielessä herää saman tekstin äärellä näitä ja monia muitakin kysymyksiä. Ensilukemisella emme aina pääse selvyyteen kaikista Raamatun kertomusten yksityiskohdista. Eri aikoina ja eri tilanteissa saatamme samasta tekstistä tehdä uusia havaintoja. Sen tähden tekstejä kristillisessä perinteessä luetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Pyrkimyksenä on myös välttää sekoittamasta evankeliumin kirjoittajan ajatuksia Jeesuksen ajatuksiin ja Jeesuksen ajatuksia tässä tapauksessa evankelista Matteuksen ajatuksiin.

Esitin alkuun mielessäni heränneitä kysymyksiä, joihin yritämme nyt saada selvyyttä. Ensinnäkin: Onko Jumala ihmistä kohtaan näin armoton? Kertomuksessa Jeesus kuvaa isäntänä Jumalaa juuri näin. Kun isäntä lähti maasta, muutti muille maille. niin hän antoi palvelijoillensa omaisuutta hoitoon suhteessa 5:2:1. Korostetusti vieläpä todetaan: "kullekin hänen kykyjensä mukaan” (Matt. 25:15). Kertomuksen lopputulos ei kuitenkaan mairittele. Kun isäntä vihdoin palasi ja vaati palvelijansa tilille omaisuuden hoidosta, niin kaksi ensimmäistä tuplasi omaisuuden ja kolmas säilytti ennallaan, siis "kykyjensä mukaan”. Tässä vaiheessa omaisuutta oli siis suhteessa 10:4:1. Kun isäntä julisti ankaran tuomion, niin tuo yksi, pelokas, poloinen palvelija, joka ei ollut "kykyjensä mukaan” uskaltanut sijoittaa isännän rahoja tuottoisasti, ei edes korkoa kasvamaan, menetti tuon ainoan talenttinsa eniten tienanneelle. Tällöin lopullinen omaisuus jakautui suhteessa 11:4:0. Kertomuksessa ei vielä tämäkään riitä tuomioksi, vaan isäntä toteaa, että "Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita” (Matt. 25:30). Mielestäni tämä kertomus on tällaisenaan ehdottoman julma, inhottava ja vastenmielinen. Mietipä mielessäsi avoimesti ja rehellisesti, kuinka itse koet tällaisen kertomuksen. Usein kertomuksesta aiheutuvat ongelmat sivuutetaan, koska meillä papeilla on aina ollut ilmeisen hyvä kyky selittää kiusalliset asiat parhain päin (ks. Cantell, Tiedemiehen mietteitä uskosta ss.71-73). Miksi ikäväksi koetut asiat pitäisi selittää parhain päin? Peruskysymyksenä on: Onko Jumala meitä ihmisiä kohtaan näin armoton?

Aivan alkuun on hyvä todeta, että sanat - "Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita” (Matt. 25:30) - eivät kuuluneet Jeesuksen sanomaan, vaikka nuo sanat ovat kirjattuna Matteuksen evankeliumiin. Jeesus oli joissakin asioissa ankara, mutta ei tässä kohden näin ankara. Kuvatun kaltaiset synkät asiat: pimeys, itku ja hammasten kiristely kuuluvat useimpien helvetin tulenlieskoja kuvaavien kertomusten ohella evankelista Matteuksen vastenmielisiin kasvatusperiaatteisiin, eivät Jeesuksen opetuksen keskeiseen sanomaan. Hieman kärjistetysti sanottuna tämä ilmenee siitä, että jos kristikunnalta puuttuisi Matteuksen evankeliumi, niin samalla meiltä puuttuisi luultavasti koko ajatus helvetistä. Ei ole uskottavaa, että vain yksi evankeliumi, joka ei ole edes vanhin evankeliumeista, olisi poiminut Jeesuksen opetukset helvetistä ja muut eivät asiaa olisi älynneet. Yksinkertaisempaa on olettaa, että korostus helvetistä on evankelista Matteuksen saavutus. Tämän havainnon seurauksena, voimme huoletta vastata, että Jeesuksen opetuksen mukaisesti Jumala ei ole ketään ihmistä kohtaan näin armoton.

Tämä havainto ei kuitenkaan poista kokonaan tätä kiusallista kysymystä. Vankan ja yhteneväisen perinteen mukaisesti Jeesus opetti, että "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on” (Matt. 25:29; ks. Mk 4:25; Tuom. ev. 41:1-2; Luuk. 19:26). Sanat eivät sovi vertaukseen, koska niissä sanotaan "jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on”. Vertauksessa kelvottomaksi julistetulla palvelijalla oli kuitenkin tuo yksi talentti. Hän ei vertauksen perusteella kuulunut niihin, joilla ei ole. Pikemminkin vertauksen sanonta: "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on” on aikansa, siis evankeliumin kirjoittajan aikaan kuuluva, yleisesti tunnettuun viisauteen perustuva sanonta (näin Beare, Lüdemann jne.). Jeesus on luultavasti kyllä lausunut näin, mutta aivan toisenlaisessa yhteydessä. Tämä näkyy sanonnan varhaisemmista vaiheista Markuksen ja Tuomaan evankeliumeissa. Jeesuksen opetus ei enää näytäkään niin ankaralta, eikä Jumala armottomalta. Matteuksen evankeliumissa sanonta on edustanut kansan viisautta, jonka ihmisten elämän kokemus oli osoittanut oikeaksi. Mutta tällä asialla ei ole ollut alkuaan mitään tekemistä vertauksemme kelvottoman palvelijan kohtalon kanssa. Kertomusten ja sanontojen yhdistäminen meneekin Matteuksen luovuuden, nykyajasta katsottuna vastenmieliseltä tuntuvan ankaruuden tiliin. Matteus halusi pitää seurakuntansa kurissa, mutta moraalisesti ajatellen väärällä tavalla - ei rakkaudella ja armeliaisuudella, vaan kohtuuttomalla ankaruudella.

Huomaamme, että meille jää pohdittavaksi vielä itse vertaus (Matt. 25:14-28/Luuk. 19:12-27), sen alkuperä ja tarkoitus. Näyttää siltä, että vertaus on peräisin Jeesuksen puheiden kokoelmasta (Q-lähde), jonka on koonnut meille tuntemattomaksi jäänyt seurakunta. Vertauksen ankaruus tulee lopulta esille sanoissa:” - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia” (Matt. 25:28). Näissä sanoissa näkyy ankaruus, oman aikamme mittapuun mukaan jopa epäoikeudenmukaisuus. Sanat ovat liian löyhä peruste, jotta ajattelisimme Jumalasta, että hän on armoton. Emme varmuudella voi tietää onko vertaus edes Jeesuksen lausuma, kun se on peräisin Jeesuksen puheiden kokoelmasta. Se on mahdollista, mutta mahdollista on myös se, että vertauksen lopullinen muoto, sen ankaruus, on seurausta tuon meille tuntemattomaksi jääneen seurakunnan ajattelusta. Olipa niin tai näin, niin modernin ihmisen on lupa olla kriittinen suhteessaan kaukana menneisyydessä annettuihin opetuksiin. Näin saamme samalla tunnustaa, että kaikkea menneisyydessä kirjoitettua ei pidä sokeasti seurata.

Voiko kristitty olla omaisuuden hoidossa olla näin uhkarohkea ja vastenmielinen? Keinottelun ja riskisijoittamisen turmiollisuus on monelle ihmiselle nykyaikana selviö. Ajatelkaamme viime vuosituhannen loppupuolen riskisijoittajia. Yhteiskuntamme päättäjät, siis isäntä, jopa rohkaisi tähän. Mikä oli lopputulos riskinotosta? - Romahdus, taloudelliset vaikeudet - syvä lama. Nämä vaikeudet huomioon ottaen kolmannen, kelvottomaksi luokitellun, palvelijan varovaisuus tuntuu jopa suositeltavalta vaihtoehdolta. Hänellä säilyi edes se yksi talentti, kunnes sekin häneltä epäoikeudenmukaisesti riistettiin. Tällaisia me ihmiset olemme. Se on ehkäpä vertauksemme paras opetus. Me ihmiset olemme ahneita, emme tyydy varallisuuteemme, vaan haluamme monasti keinoja kaihtamatta vaurastua, saada omaisuutemme kaksinkertaistettua. Usein sekään ei riitä. Tässä mielessä on oikeutettua suhtautua kriittisesti vertauksemme yllykkeeseen, ottaa taloudellinen riski. On tietysti tuon ensimmäisen ja toisen palvelijan kannalta hyvä asia, että he vaurastuivat, mutta ajatelkaamme kolmatta palvelijaa, jolta otettiin pois sekin, mikä hänellä oli. Näin on omassa yhteiskunnassamme käynyt liian monelle. Seurauksena on ollut työttömyyttä, kohtuuttomat taloudelliset vaikeudet liian monelle perheelle. Heidän puolella meidän pitäisi olla, eikä moittia heitä kelvottomiksi palvelijoiksi, niin kuin evankeliumimme vertaus antaisi aiheen sanoa.

Joskus on siis jopa terveellistä todeta, että ei ole kaikilta osin samaa mieltä evankeliumikertomuksen perusopetuksen kanssa. Aika ja olosuhteet ovat nyt niin toisenlaiset. Elämä ja arvot ovat muuttuneet. Niinpä kristityn suhtautumisen omaisuuden kartuttamiseen ei tarvitse olla enää evankeliumimme vertauksen tavoin uhkarohkea. Saamme olla ymmärtäväisempiä ja armollisempia lähimmäisiämme kohtaan, niin kuin Jumalakin on. Jopa evankelista Matteus kaikessa epäjohdonmukaisuudessaan kehottaa meitä aiemmin näin: "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä" (Matt. 9:13). Ehkäpä näillä esiin tulleilla ajatuksilla on jotakin painoarvoa, kun pohdimme omassa ajassamme taloutta ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Aamen.